Mä oon nyt kaks viikkoa herännyt 5.30am ja haluan jakaa muutamia mun mietteitä ja huomioita siitä kuin se on mulle toiminut.
Mä oon tästä mun aikasin heräämisestä ehtinyt höpötellä mun ystävien kanssa jo, ja monet heistä sanoo et täällä netissä paljon pyörii testejä ja hyviä tuloksia siitä kuinka aamulla aikaisemmin herääminen ois meille vaan hyvästä.
Mä itse en katsonut mitään testituloksia, tai edes googlannut mitään hyötyjä ennenkun päätin tähän hommaan itse ryhtyä.
Mä halusin rueta heräämään aikasemmin, koska huomasin itse omia tärkeitä juttuja hoitaessa (lomien suunnittelut yms) hoituvan multa paremmin ihan heti aamusta. Jostain syystä illemmalla mä herpaannun tekemään muista juttuja helpommin.. Nettisivut vaihtuu mun tekemisistä YoiTubeen ja puhelimen kaikki näytölle pomppaavat ilmoitukset vaan pistää mun ajatuksen pois heti siitä mitä olin tekemässä..
Mulla on tässä nyt kans ihan tosissaan yritystä päästä sisään poliisikouluun mahdollisimman heti kun mä suomeen palaan, joten mun töiden lisäksi halusin ihan kunnolla aikatauluttaa mun ajan jotta aikaa jäi kans treenaamiselle, joten tästä päästäänkin mun syyhyn herätä aamulla aikaisin!
Päätin laittaa herätyskellon soimaan JOKA AAMU 5.30am ja puhelin menee mulla hiljaseks heti 9pm illalla, jotta mulla on siinä sit 1.5h aikaa nukahtaa ilman mitäämn laitteita siinä sängyn vierellä, ja tähänasti tää on toiminut ihan kun unelma!
Käyn aamulla heti ekana (suurimpana osana aamuista, vähintään 3 viikossa) ulkona lenkillä, joten se osuus on suoritettu eteenpäin poliisikoulun kuntotestejä ajatellen.
Kuntosalilla käyminen yleensä venyy sinne iltapäivään... mutta siitä oon ihan suhteellisen hyvin selvinnyt.
Jos mulla on aamusta "ylimäärästä aikaa", et en 5.30am lähde suoraan lenkille syystä tai toisesta niin yleensä hoidan editointia eteenpäin, tai googletan mulle sopivaa ryppyvoidetta, luen pääsykoe kirjoja tai suunnittelen muuten mun omaa elämää eteenpäin.
Aikaisin aamulla mä oon vaan paljon toimeliaampi, kun kukaan muu ei mun läsnäolosta sillon välitä, kun on niin aikasta, et se ihan tosissaan on vaan HeliAikaa!
Oon tykänny siitä ihan superina, ja oon tässä parin viikon aikana saanu niiiiiiiin paljon enemmän asioita aikaseks. Harmittaa vähän, etten oo aikasemmin tämmöseen ryhtynyt.
Lyhykäisyydessään siis mä herään aamulla aikaisemmin hoitamaan omia unelmia ja omaa elämää eteenpäin, ja se on toiminut mulle loistavasti. Kukaan muu ei oo mua siinävaiheessa häiritsemässä tai herpaannuttamassa ajatusta, ja koska sä tiedät että sä heräät aikaisin ITSEÄSI VARTEN, niin ei se oo niin kamalaa enää. Ja kaikkeen tottuu.
Mä heti ensimäinen maanantain "nukuin pommiin", mut sen jälkeen vaan viikonloppusin sluibaan tosta aikaisin heräämisestä.
Siinä lyhykäisyydessään vähän mun mietteitä tästä aikaisn aamulla heräämisestä.
Saatan myöhemmin kirjoittaa tästä aiheesta lisää, kunhan mulla on pitemmältä ajalta omia testituloksia, mutta tähänasti tää on toiminut mulle kun unelma!
sunnuntai 22. heinäkuuta 2018
lauantai 28. huhtikuuta 2018
Miksi blogini on hiljentynyt?
Moikka,
siitä on kulunut hienosti jo melkein kaksi kuukautta kun tänne viimeksi päivitin. Ei mulla kiirettä ole ollut, ettei muka aikaa olisi päivittää tänne raapustuksia, mulla on vaan paljon parempi draivi päällä tehdä youtube videoita kun ihan vaan kirjoittaa ajatuksia paperille. Ja ihan sekin, et kun nyt tykkään enemmän tehdä videoita, niin ei oikein ideat riitä, et mitä erilaista toisin sit tänne blogin puolelle?
Laitan tähän väliin muutaman mun kuvaaman AuPair videon, jossa pääsette ruudun välityksellä katsomaan, mitä mä teen päivisin ihan työkseni täällä!
Ja nyt kun mielenkiintoisimmat videon on alta pois ja katsottuna, koitan lyhyesti antaa pienen updaten mun menoista täällä.
Vielä vajaa kuukausi sitten mä näin mun ex-poikaystävää about kerran viikossa, joka oli suunnilleen mun ainut viikon sosialisoituminen perheen ulkopuolelta. Mehän erottiin jo varmaan puolivuotta sitten, mut pystyttiin oleen kavereina melkein tähän päivään asti. Se kuitenkin loppu nyt vajaa kuukaus sitten, joka mua tottakai harmittaa mut asioilla on tapana järjestyä ja "kaikella on tarkoituksensa" ja siitä on turha liian pitkään marmattaa.
Nyt kun "huonot uutiset" on alta pois niin päästään siihen, et mitä mä oikeen teen jos mulla ei täällä ole kavereita kenen kanssa olla.
Tiedän et se kuulostaa todella pahalta, ja totta puhuakseni oon antanut muutaman sekunnin ajatukselle, että lopettaisin mun vuoden kesken ja tulisin suomeen aijemmin keräämään rahaa omaa tulevaisuuttani varten, mut mä oon liian ylpeä siihen.
Mä odotan _TODELLA_ paljon mun "TravelMonth:ia" joka tulee oleen ens tammikuu, ja oon niin kiltisti lähes kaiken saamani palkan tänävuonna siihen säästänyt, ja suunnittellut jo missä tulen käymään ja muuta et haluan olla täällää siihen asti.
Mun siskot tulee kans mua näkemään täällä kesän jälkeen, mitä odotan ihan SUPER innoissani. Kans mun paras ystävä Esther tulee käymään täällä kesän jälkeen, joka on tottakai ihan huippua!
Ja vaikka mulla ei tällähetkellä täällä ole hyviä ystäviä, niin mä koen olevani todella onnekas jotta viimevuoden aikana löysin Estherin josta tuli mulle paras ystävä, sekä Rita joka on mun todella hyvä kaveri. Enkä mä tätä listaa voi tehdä mainitsematta Jooseppia, vaikka me ei enää ollakkaan tekemisissä.
Oon puhunut pitkään treenamisesta ja mun yrityksestä saada itselleni terveellisemmät elämäntavat, ja luulis et nyt viimeistään ois mun aika siihen? Eihän mulla täällä ole muutakaan, right?
Tää on ensimäinen viikko kun oon tehnyt yhteensä 8 treeniä, sekä kehittäen mun lihaskuntoa ja ihan kans kestävyyttä sekä rasvan polttoa.
So Far SO Good, mut multa tuppaa aina motivaatio hiipumaan siinä kuukauden paikkeilla, joten en halua ensimäisen viikon kohdalla viellä innoita kuinka kaikki on lähtenyt kulkemaan, mutta sanottakoon se, että minä joka _vihaan_ juoksemista/hölkäämistä, niin aamulla herättyä kun on about +15'C niin se on ihan kiva käydä semmonen puolentunnin hölkkä ulkona.
Osasyy tähän mun treenaamiseen on se, kun mun isälle laitoin kuuakusia sitten viestiä, kun ensimäistäkertaa huomasin tuloksia, muuuut ne sit kariutui kun laiskottelin kuukauden..... Mut mun isä sanoi et "sun kroppa ottaa hyvin treeniä vastaan" ja mä haluan todistaa et se on mahdollista. Tottakai vähän vaikuttaa kans mun haaveet päästä sisään poliisikouluun, joten pitää prepata itseään niihin testeihin sekä treenaten ja lukien, nyt keskittyen treenaamiseen, kun sitä aikaa on.
Pitempää höpöttämättä, mä koitan kerran viikossa (most likely) sunnutaisin, antaa pienen hetken itselleni ja kirjoittaa tänne ylös mun viikottaisia mietteitä.
Ja nyt oon jo siinä vaiheessa mun AuPair "uraa", että kun viikot pitkät vietän Maxwellin (4v) kanssa aikaa eniten kaikista perheenjäsenistä, niin melkein poikkeuksetta hän tulee myös viikonloppuisin (vaikka olen off) mun kans hengaamaan tänne mun huoneeseen. Tietysti koputtaa ja hipsuttaa yleensä ovea ja odottaa et mä tulen sen avaamaan, ja sit usein hengataan kahdestaan siihenasti et jompikumpi vanhemmista hänet täältä kantaa pois.
Oon kerran tai kaks hänet ovella käännyttänyt, ihan vaan et saisin omaa rauhaa, mutta hän on liian suloinen, jotta hänet aina käännyttäisin. Plus onhan se ihanaa, kuinka paljon tuo 4v tykkää mun kanssa olla! :)
siitä on kulunut hienosti jo melkein kaksi kuukautta kun tänne viimeksi päivitin. Ei mulla kiirettä ole ollut, ettei muka aikaa olisi päivittää tänne raapustuksia, mulla on vaan paljon parempi draivi päällä tehdä youtube videoita kun ihan vaan kirjoittaa ajatuksia paperille. Ja ihan sekin, et kun nyt tykkään enemmän tehdä videoita, niin ei oikein ideat riitä, et mitä erilaista toisin sit tänne blogin puolelle?
Laitan tähän väliin muutaman mun kuvaaman AuPair videon, jossa pääsette ruudun välityksellä katsomaan, mitä mä teen päivisin ihan työkseni täällä!
Ja nyt kun mielenkiintoisimmat videon on alta pois ja katsottuna, koitan lyhyesti antaa pienen updaten mun menoista täällä.
Vielä vajaa kuukausi sitten mä näin mun ex-poikaystävää about kerran viikossa, joka oli suunnilleen mun ainut viikon sosialisoituminen perheen ulkopuolelta. Mehän erottiin jo varmaan puolivuotta sitten, mut pystyttiin oleen kavereina melkein tähän päivään asti. Se kuitenkin loppu nyt vajaa kuukaus sitten, joka mua tottakai harmittaa mut asioilla on tapana järjestyä ja "kaikella on tarkoituksensa" ja siitä on turha liian pitkään marmattaa.
Nyt kun "huonot uutiset" on alta pois niin päästään siihen, et mitä mä oikeen teen jos mulla ei täällä ole kavereita kenen kanssa olla.
Tiedän et se kuulostaa todella pahalta, ja totta puhuakseni oon antanut muutaman sekunnin ajatukselle, että lopettaisin mun vuoden kesken ja tulisin suomeen aijemmin keräämään rahaa omaa tulevaisuuttani varten, mut mä oon liian ylpeä siihen.
Mä odotan _TODELLA_ paljon mun "TravelMonth:ia" joka tulee oleen ens tammikuu, ja oon niin kiltisti lähes kaiken saamani palkan tänävuonna siihen säästänyt, ja suunnittellut jo missä tulen käymään ja muuta et haluan olla täällää siihen asti.
Mun siskot tulee kans mua näkemään täällä kesän jälkeen, mitä odotan ihan SUPER innoissani. Kans mun paras ystävä Esther tulee käymään täällä kesän jälkeen, joka on tottakai ihan huippua!
Ja vaikka mulla ei tällähetkellä täällä ole hyviä ystäviä, niin mä koen olevani todella onnekas jotta viimevuoden aikana löysin Estherin josta tuli mulle paras ystävä, sekä Rita joka on mun todella hyvä kaveri. Enkä mä tätä listaa voi tehdä mainitsematta Jooseppia, vaikka me ei enää ollakkaan tekemisissä.
Oon puhunut pitkään treenamisesta ja mun yrityksestä saada itselleni terveellisemmät elämäntavat, ja luulis et nyt viimeistään ois mun aika siihen? Eihän mulla täällä ole muutakaan, right?
Tää on ensimäinen viikko kun oon tehnyt yhteensä 8 treeniä, sekä kehittäen mun lihaskuntoa ja ihan kans kestävyyttä sekä rasvan polttoa.
So Far SO Good, mut multa tuppaa aina motivaatio hiipumaan siinä kuukauden paikkeilla, joten en halua ensimäisen viikon kohdalla viellä innoita kuinka kaikki on lähtenyt kulkemaan, mutta sanottakoon se, että minä joka _vihaan_ juoksemista/hölkäämistä, niin aamulla herättyä kun on about +15'C niin se on ihan kiva käydä semmonen puolentunnin hölkkä ulkona.
Osasyy tähän mun treenaamiseen on se, kun mun isälle laitoin kuuakusia sitten viestiä, kun ensimäistäkertaa huomasin tuloksia, muuuut ne sit kariutui kun laiskottelin kuukauden..... Mut mun isä sanoi et "sun kroppa ottaa hyvin treeniä vastaan" ja mä haluan todistaa et se on mahdollista. Tottakai vähän vaikuttaa kans mun haaveet päästä sisään poliisikouluun, joten pitää prepata itseään niihin testeihin sekä treenaten ja lukien, nyt keskittyen treenaamiseen, kun sitä aikaa on.
Pitempää höpöttämättä, mä koitan kerran viikossa (most likely) sunnutaisin, antaa pienen hetken itselleni ja kirjoittaa tänne ylös mun viikottaisia mietteitä.
Ja nyt oon jo siinä vaiheessa mun AuPair "uraa", että kun viikot pitkät vietän Maxwellin (4v) kanssa aikaa eniten kaikista perheenjäsenistä, niin melkein poikkeuksetta hän tulee myös viikonloppuisin (vaikka olen off) mun kans hengaamaan tänne mun huoneeseen. Tietysti koputtaa ja hipsuttaa yleensä ovea ja odottaa et mä tulen sen avaamaan, ja sit usein hengataan kahdestaan siihenasti et jompikumpi vanhemmista hänet täältä kantaa pois.
Oon kerran tai kaks hänet ovella käännyttänyt, ihan vaan et saisin omaa rauhaa, mutta hän on liian suloinen, jotta hänet aina käännyttäisin. Plus onhan se ihanaa, kuinka paljon tuo 4v tykkää mun kanssa olla! :)
sunnuntai 4. maaliskuuta 2018
Mun vuosi 2018 / healthy lifestyle
Heti vuoden alusta, ja tarkemmin ottaen heti Ritan lähdettyä takaisin Uuteen-Seelantiin, mä tiesin et nyt on mun aika ottaa itseä niskasta kiinni jos millonkaan!
AuPair:in työ tulee mulla niin luonnostaan, koska lasten kanssa työskentely on aina ollut mulle helppoa ja tulee työstämättä, joten jos mä omassa elämässäni haluan tehdä mutoksia, ei mulle vastaan tule enää parempia mahdollisuuksia kun tämä vuosi.
Jokakerta kun sanon seuraavan lauseen, joltain ropisee välittämistä säälistä tai muutenvaan ollaan kamalan pahoillaan. Mutta mitään siitä mä en tarvitse. Mulla ei tällähetkellä ole täällä kavereita.
Mä olin onnekkaassa asemassa kun Rita tuli tänne mun kanssa täysin samaan aikaan, ja jumitettiin päivä loukussa yhdessä heti vuoden alkuun, joten ystävystyttiin pakostakin heti alussa. Oltiin enemmän tai vähemmän parhaita ystäviä koko vuoden, ja nyt tammikuussa se lysti vaihtui about 10min ääniviestien lähettämiseen lähes päivittäin.
Estheriin tutustuin myös heti vuoden alussa, ja voin käsi sydämellä sanoa, että hän on tällähetkellä yksi mun läheisimmistä ystävistä! Tultiin niin hyvin toimeen heti alusta alkaen, ja meillä on molemmilla tiedossa että jos vain mitenkään mahdollista niin pysytään ystävinä koko lopun elämiämme. Ollaan jo sovittu kun hänen kotinsa on tällähetkellä Saksassa, ja minun Jenkeissä (ja ensivuonna taas Suomessa) että kerran vuoteen vähintään vietetään aikaa keskenään. Tunnen itseni siis todella onnekkaaksi löytäessäni niin lyhyessä ajassa itsellenin kaksi niin hyvää ystävää!
Totuushan (valitlttavasti) on, että monet AuPair:it on täällä yli 21v (koska alkoholin ikäraja on 21v..) joten viikonloput menee nomilla ihan rällästäen, ja siinä onkin suurin syy miksi en edes yritä ystävystyä vanhempien AuPair:ien kanssa.
Tällähetkellä täällä on kolme muuta alaikäistä AuPair:ia, mutta meillä ei vaan mennyt jutut yhtään yhteen.
TÄSTÄ PÄÄSTÄÄNKIN _VIHDOIN_ POSTAUKSEN AIHEESEEN.
Koska mulla on täällä omaa aikaa yllin kyllin, päätin VIHDOIN tehdä muutoksia myös itsessäni. Vaikka sitä kilpauimarin ja yleisurheilian taustaa on, niin ei se vaan kropassa näy vaikka miten toivoisin sen pelkän taustan riittävän.
Oon urheillut niinnäin jo useamman vuoden.. Käynyt salilla, tehnyt kotitreenejä ja lenkkeillyt, muttei mikään ole saanut mua muuttamaan tapojani pitkällä kaavalla. Urheilua on tehty aina ajoittain X määrän aikaa, ilman mitään isompia tavoitteita.
Tottakai mielessä on ollut "haluan ison pyllyn ja litteän vatsan", mutta se kaikki on jäänyt vain ajatuksen tasolle.
Tästä päästäänkin mun kohtaan numero yksi.
- 1 REALISOI JA LAITA TAVOITTEESI NÄKYVILLE -
Mulla tämä yksinkertaisuudessaan tarkoitti suunnitelman luomista.
Kirjasin ensin ylös paperille mitä tavoitteita mulla on tälle vuodelle.
> jätä pois ylimääräinen napostelu (napostelu kun ei ole nälkä mutta on tylsää)
> kyykkää Xkg vuoden loppuun mennessä
> vedä X määrä leukoja vuoden loppuun mennessä
> huomaa fyysisiä muutoksia sekä fyysisessä, että henkisessä hyvinvoinnissa
Miten näihin tavoitteisiin sitten pääsisin? --> Laatimalla viikottaisen (ja päivittäisen) suunnitelman. Niin kauan kun muistan mä oon ajatellut "kolme treeniä viikossa", ja aina niitä tekosyitä olla treenaamatta on löytynyt: treenaan huomenna, oon väsynyt, pitää lukea tenttiin, soitan kaverille, kissan ristiäiset...
Kun mä tänävuonna vihdoin visualisoin mun ajatukset paperille (vink vink), nään suoraan minkä treenin oon suunnitellun millekkin päivälle ja mitä muita juttuja on tottakai hoidettuna. Kun mä nään kalenterista, "okei jos tänään skippaan treenaamisen, mulla ei ole aikaa tehdä sitä koko loppu viikkona" se realisoi mulle tilanteen paljon paremmin.
Literally mulla on kaikki paperikalenterissa kirjattuna, joten jokakerta kun istuudun koneelle (omassa huoneessa lempparipaikka vapaa-ajalla) nään sen aina siinä heti vieressä.
Oon ottanut tavaks suunnitella jokaisen viikon Sunnuntaisin, joten viikon voi sit vaan rullata menemään kun iso kuva on jo käsikirjoitettu!
Tykkään myös jokaiselle kuukaudelle ottaa itselleni isomman tavoitteen (vahingossa tästä tuli tapa) josta päästäänkin mun toiseen kohtaan -->
- 2 PIDÄ MIELENKIINTO YLLÄ KUUKAUSITTAISILLA TAVOITTEILLA -
Tammikuussa kiinnitin paljon huomiota mun viikottaisen suunnittelun tekemiseen, jotta siitä tulisi mulle tapa, ja mielenkiinto pysys yllä muuttaa mun elämänlyyli terveellisempään. Ei sillä, että mä oisin sohvalla maannut 247 syöden vain roskaruokaa, mutta tiesin että mä pystyisin parantamaan.
Tammikuussa oli siis suunnittelu, ja nyt helmikuussa oon ottanut käsittelyyn ruokavalion. En halua tästä kamalan paljoa (taas) puhua, koska tiedän että kyseinen aihe herättää paljon mielipiteitä, mutta kaikkien mun katsomien dokumenttien, youtuben ja googteluksen jälkeen päätin kaikki omat ruokani tehdä vegaanisena.
Jos meillä on kotona vegelasagnea jossa on eläinperäistä maitoa ja juustoa, niin hyvällä ruokahalulla sitä (ainakin vielä) syön, mutta kaikki omatekemän ruuat on se missä tuli se muutos.
Lihaa en ole enää syönyt vuosiin, joten muutos vegaaniseksi suokavalion puolesta on ollut aika helppoa.
- 3 OLE ARMOLLINEN ITSELLESI -
Jos mulla on perjantai-iltana parempaa tekemistä kun mennä salille hikoilemaan selkä,-ja olkapää treenin kanssa, niin valitsen "parempaa tekemistä" vaihtoehdon.
Jos mua ei yhtään nappaa päivälle suunnittelemani treeni, sovellan sitä ajankohtana mieleiseksi.
Ajattelen tätä elämänmuutoksena en diettinä ja treeninä.
Kukaan ei ole täydellinen ja jos mä suurimman osan viikosta pysyn mun suunnitelmassa, niin se on mulle jo voitto.
Ja kuten mainitsin jo aijemmassa postauksessa, vihdoin oon huomannut treenatessakin tuloksia, ja se on mulle tarpeeks antamassa motivaatiota.
- 4 TEE MIKÄ TOIMII SINULLE -
Jos sä vihaat juoksemista, et todellakaan tule löytämään tyydytystä lenkkeilemisestä. Se polttaa kivasti kaloreita, mut jos sä et välitä yhtään siitä mitä teet, se ei tule pysymään su elämäntyylissä.
Mä henkilökohtaisesti en tykkää juoksemisesta ollenkaan, joten en sitä lähes ikinä teekkään. Jos haluan polttaa kuntosalilla kaloreita vauhdilla teen juoksumatolla yleensä 20x20 treenin.
Juoksen täysillä tehoilla 20 sekuntia, jonka jälkeen hyppään laidoille ja lepään 20sekuntia, jonka kälkeen takaisin juoksemaan täysillä tehoilla 20sekintia ja niin edelleen.
Poltan tässä hyvin kaloreita, mutta se ei ole sellaista väkipakollista tyhjää juoksemista.
Kunhan saan tänne itselleni uimapuvun (kyllä, se on mulla tilauksesta suomesta :D) niin olen HETI altaassa tekemässä mun cardio harjoitukset.
Nautin uimisesta vaan niiiiiiin paljon paremmin kun juoksumatosta.
Koskaan en oo myöskään tykännyt ryhmäliikunnoista (aka, en ole niissä koskaan ollut) joten en pakota itseäni niihin. Yoga en ole koskaan kiinnostanut, samoin kun jääkiekon pelaaminen.
Kesällä pelaan mieluummin tennistä ja käyn pitkillä kävelyreissuilla.
Jos sä haluat lisätä urheilua sun elämäntapaan, sun pitää löytää sellainen laji jonka tekemisestä nautit!
- 5 YLI PUOLET PROSESSISTA ON KEITTIÖSSÄ -
Tää on niiiiiiiiiiiiiiiiiin tylsää kuultavaa, tiedetään.
Sä voit treenata tavallas itsesi aivan äärille, mutta jos keittiössä on asiat pielessä, ei mitään muutosta tule tapahtumaan.
Mä tykkään pitää itselläni salaattitarvikkeita _VALMIINA_ rasioissa jääkaapissa, jotta saan siitä nopeasti itselleni joko lounaan tai illallisen kasattua.
(Mun salaattiin tulee vaihdellen: salaattia, maissia, herneitä, tomaattia, quinoa, chikpeas, linssejä, auringonkukansiemeniä ja krutonkeja. Lähinnä mitä oon silleviikolle kaupasta ostanut ja keksinyt)
Tykkään tehdä viikonloppuna sekä jääkaappiin sekä pakastimeen muutaman kastikkeen valmiina, joten keitän vain riisin, pastan tai perunat siihen seuraks ruoka-aikana (jos niitäkin en ole valmiiksi kyspentänyt ja rasioittanut).
Myös mun perheessä pidetään hedelmiä näkyvillä paikoilla, joten kun kävelet keittiöön ihan vain hakemaan jotain syötävää tylsyyksissäs heti ekana pöydällä on iso kulho hedelmiä, ja jääkaapin avatessa löytyy heti toinen kulhollinen. Kun niitä on valmiina heti kriittisillä paikoilla, niihin käsi helpommin tarraa kun että kaapista lähtisi kaivamaan sitä sipsipussia.
-------
Nää oli vaan jotain juttuja mitä mulla tuli heti tähän alkuun mieleen.
Toivottavasti tästä jäi sulle jotain käteen, ja pääset ehkä paremmin mukaan mun ajatuksen kulkuun!
Mä toivon että sun päivä on ollut aivan ihana.
Lähetän rakkautta!
AuPair:in työ tulee mulla niin luonnostaan, koska lasten kanssa työskentely on aina ollut mulle helppoa ja tulee työstämättä, joten jos mä omassa elämässäni haluan tehdä mutoksia, ei mulle vastaan tule enää parempia mahdollisuuksia kun tämä vuosi.
Jokakerta kun sanon seuraavan lauseen, joltain ropisee välittämistä säälistä tai muutenvaan ollaan kamalan pahoillaan. Mutta mitään siitä mä en tarvitse. Mulla ei tällähetkellä ole täällä kavereita.
Mä olin onnekkaassa asemassa kun Rita tuli tänne mun kanssa täysin samaan aikaan, ja jumitettiin päivä loukussa yhdessä heti vuoden alkuun, joten ystävystyttiin pakostakin heti alussa. Oltiin enemmän tai vähemmän parhaita ystäviä koko vuoden, ja nyt tammikuussa se lysti vaihtui about 10min ääniviestien lähettämiseen lähes päivittäin.
Estheriin tutustuin myös heti vuoden alussa, ja voin käsi sydämellä sanoa, että hän on tällähetkellä yksi mun läheisimmistä ystävistä! Tultiin niin hyvin toimeen heti alusta alkaen, ja meillä on molemmilla tiedossa että jos vain mitenkään mahdollista niin pysytään ystävinä koko lopun elämiämme. Ollaan jo sovittu kun hänen kotinsa on tällähetkellä Saksassa, ja minun Jenkeissä (ja ensivuonna taas Suomessa) että kerran vuoteen vähintään vietetään aikaa keskenään. Tunnen itseni siis todella onnekkaaksi löytäessäni niin lyhyessä ajassa itsellenin kaksi niin hyvää ystävää!
Totuushan (valitlttavasti) on, että monet AuPair:it on täällä yli 21v (koska alkoholin ikäraja on 21v..) joten viikonloput menee nomilla ihan rällästäen, ja siinä onkin suurin syy miksi en edes yritä ystävystyä vanhempien AuPair:ien kanssa.
Tällähetkellä täällä on kolme muuta alaikäistä AuPair:ia, mutta meillä ei vaan mennyt jutut yhtään yhteen.
TÄSTÄ PÄÄSTÄÄNKIN _VIHDOIN_ POSTAUKSEN AIHEESEEN.
Koska mulla on täällä omaa aikaa yllin kyllin, päätin VIHDOIN tehdä muutoksia myös itsessäni. Vaikka sitä kilpauimarin ja yleisurheilian taustaa on, niin ei se vaan kropassa näy vaikka miten toivoisin sen pelkän taustan riittävän.
Oon urheillut niinnäin jo useamman vuoden.. Käynyt salilla, tehnyt kotitreenejä ja lenkkeillyt, muttei mikään ole saanut mua muuttamaan tapojani pitkällä kaavalla. Urheilua on tehty aina ajoittain X määrän aikaa, ilman mitään isompia tavoitteita.
Tottakai mielessä on ollut "haluan ison pyllyn ja litteän vatsan", mutta se kaikki on jäänyt vain ajatuksen tasolle.
Tästä päästäänkin mun kohtaan numero yksi.
- 1 REALISOI JA LAITA TAVOITTEESI NÄKYVILLE -
Mulla tämä yksinkertaisuudessaan tarkoitti suunnitelman luomista.
Kirjasin ensin ylös paperille mitä tavoitteita mulla on tälle vuodelle.
> jätä pois ylimääräinen napostelu (napostelu kun ei ole nälkä mutta on tylsää)
> kyykkää Xkg vuoden loppuun mennessä
> vedä X määrä leukoja vuoden loppuun mennessä
> huomaa fyysisiä muutoksia sekä fyysisessä, että henkisessä hyvinvoinnissa
Miten näihin tavoitteisiin sitten pääsisin? --> Laatimalla viikottaisen (ja päivittäisen) suunnitelman. Niin kauan kun muistan mä oon ajatellut "kolme treeniä viikossa", ja aina niitä tekosyitä olla treenaamatta on löytynyt: treenaan huomenna, oon väsynyt, pitää lukea tenttiin, soitan kaverille, kissan ristiäiset...
Kun mä tänävuonna vihdoin visualisoin mun ajatukset paperille (vink vink), nään suoraan minkä treenin oon suunnitellun millekkin päivälle ja mitä muita juttuja on tottakai hoidettuna. Kun mä nään kalenterista, "okei jos tänään skippaan treenaamisen, mulla ei ole aikaa tehdä sitä koko loppu viikkona" se realisoi mulle tilanteen paljon paremmin.
Literally mulla on kaikki paperikalenterissa kirjattuna, joten jokakerta kun istuudun koneelle (omassa huoneessa lempparipaikka vapaa-ajalla) nään sen aina siinä heti vieressä.
Oon ottanut tavaks suunnitella jokaisen viikon Sunnuntaisin, joten viikon voi sit vaan rullata menemään kun iso kuva on jo käsikirjoitettu!
Tykkään myös jokaiselle kuukaudelle ottaa itselleni isomman tavoitteen (vahingossa tästä tuli tapa) josta päästäänkin mun toiseen kohtaan -->
- 2 PIDÄ MIELENKIINTO YLLÄ KUUKAUSITTAISILLA TAVOITTEILLA -
Tammikuussa kiinnitin paljon huomiota mun viikottaisen suunnittelun tekemiseen, jotta siitä tulisi mulle tapa, ja mielenkiinto pysys yllä muuttaa mun elämänlyyli terveellisempään. Ei sillä, että mä oisin sohvalla maannut 247 syöden vain roskaruokaa, mutta tiesin että mä pystyisin parantamaan.
Tammikuussa oli siis suunnittelu, ja nyt helmikuussa oon ottanut käsittelyyn ruokavalion. En halua tästä kamalan paljoa (taas) puhua, koska tiedän että kyseinen aihe herättää paljon mielipiteitä, mutta kaikkien mun katsomien dokumenttien, youtuben ja googteluksen jälkeen päätin kaikki omat ruokani tehdä vegaanisena.
Jos meillä on kotona vegelasagnea jossa on eläinperäistä maitoa ja juustoa, niin hyvällä ruokahalulla sitä (ainakin vielä) syön, mutta kaikki omatekemän ruuat on se missä tuli se muutos.
Lihaa en ole enää syönyt vuosiin, joten muutos vegaaniseksi suokavalion puolesta on ollut aika helppoa.
- 3 OLE ARMOLLINEN ITSELLESI -
Jos mulla on perjantai-iltana parempaa tekemistä kun mennä salille hikoilemaan selkä,-ja olkapää treenin kanssa, niin valitsen "parempaa tekemistä" vaihtoehdon.
Jos mua ei yhtään nappaa päivälle suunnittelemani treeni, sovellan sitä ajankohtana mieleiseksi.
Ajattelen tätä elämänmuutoksena en diettinä ja treeninä.
Kukaan ei ole täydellinen ja jos mä suurimman osan viikosta pysyn mun suunnitelmassa, niin se on mulle jo voitto.
Ja kuten mainitsin jo aijemmassa postauksessa, vihdoin oon huomannut treenatessakin tuloksia, ja se on mulle tarpeeks antamassa motivaatiota.
- 4 TEE MIKÄ TOIMII SINULLE -
Jos sä vihaat juoksemista, et todellakaan tule löytämään tyydytystä lenkkeilemisestä. Se polttaa kivasti kaloreita, mut jos sä et välitä yhtään siitä mitä teet, se ei tule pysymään su elämäntyylissä.
Mä henkilökohtaisesti en tykkää juoksemisesta ollenkaan, joten en sitä lähes ikinä teekkään. Jos haluan polttaa kuntosalilla kaloreita vauhdilla teen juoksumatolla yleensä 20x20 treenin.
Juoksen täysillä tehoilla 20 sekuntia, jonka jälkeen hyppään laidoille ja lepään 20sekuntia, jonka kälkeen takaisin juoksemaan täysillä tehoilla 20sekintia ja niin edelleen.
Poltan tässä hyvin kaloreita, mutta se ei ole sellaista väkipakollista tyhjää juoksemista.
Kunhan saan tänne itselleni uimapuvun (kyllä, se on mulla tilauksesta suomesta :D) niin olen HETI altaassa tekemässä mun cardio harjoitukset.
Nautin uimisesta vaan niiiiiiin paljon paremmin kun juoksumatosta.
Koskaan en oo myöskään tykännyt ryhmäliikunnoista (aka, en ole niissä koskaan ollut) joten en pakota itseäni niihin. Yoga en ole koskaan kiinnostanut, samoin kun jääkiekon pelaaminen.
Kesällä pelaan mieluummin tennistä ja käyn pitkillä kävelyreissuilla.
Jos sä haluat lisätä urheilua sun elämäntapaan, sun pitää löytää sellainen laji jonka tekemisestä nautit!
- 5 YLI PUOLET PROSESSISTA ON KEITTIÖSSÄ -
Tää on niiiiiiiiiiiiiiiiiin tylsää kuultavaa, tiedetään.
Sä voit treenata tavallas itsesi aivan äärille, mutta jos keittiössä on asiat pielessä, ei mitään muutosta tule tapahtumaan.
Mä tykkään pitää itselläni salaattitarvikkeita _VALMIINA_ rasioissa jääkaapissa, jotta saan siitä nopeasti itselleni joko lounaan tai illallisen kasattua.
(Mun salaattiin tulee vaihdellen: salaattia, maissia, herneitä, tomaattia, quinoa, chikpeas, linssejä, auringonkukansiemeniä ja krutonkeja. Lähinnä mitä oon silleviikolle kaupasta ostanut ja keksinyt)
Tykkään tehdä viikonloppuna sekä jääkaappiin sekä pakastimeen muutaman kastikkeen valmiina, joten keitän vain riisin, pastan tai perunat siihen seuraks ruoka-aikana (jos niitäkin en ole valmiiksi kyspentänyt ja rasioittanut).
Myös mun perheessä pidetään hedelmiä näkyvillä paikoilla, joten kun kävelet keittiöön ihan vain hakemaan jotain syötävää tylsyyksissäs heti ekana pöydällä on iso kulho hedelmiä, ja jääkaapin avatessa löytyy heti toinen kulhollinen. Kun niitä on valmiina heti kriittisillä paikoilla, niihin käsi helpommin tarraa kun että kaapista lähtisi kaivamaan sitä sipsipussia.
-------
Nää oli vaan jotain juttuja mitä mulla tuli heti tähän alkuun mieleen.
Toivottavasti tästä jäi sulle jotain käteen, ja pääset ehkä paremmin mukaan mun ajatuksen kulkuun!
Mä toivon että sun päivä on ollut aivan ihana.
Lähetän rakkautta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)